Huoltajien erimielisyys lapsen terveydenhoidosta

Vanhemmat ja terveydenhuollon ammattihenkilöt kysyvät meiltä toisinaan, miten voi toimita tilanteessa, jossa (toinen) huoltaja kieltää lapsensa puolesta hänen lääkärinsä suositteleman hoidon tai terapian. Tilanne on esimerkiksi sellainen, että toisen huoltajan ja lääkärin näkemyksen mukaan tietyn terapian aloitus on lapsen edun mukaista ja kiireellistä, mutta toinen huoltaja on sitä mieltä, että lapsi ei tarvitse terapiaa lainkaan, tai ei ainakaan toisen huoltajan ”valitsemaa”.

Voiko toinen vanhempi estää lapsen terapian aloituksen? Kyllä voi, mutta ongelmaan on oikeudellisia ratkaisukeinoja, joista niin vanhempien kuin terveydenhuollon ammattihenkilöiden on hyvä olla tietoisia.

Tyypillisesti tällaisessa tilanteessa huoltoriita on jo vireillä, ja tulee kestämään pitkään ennen kuin selviää jääkö lapsi vanhempiensa yhteishuoltoon vaiko toisen vanhemman yksinhuoltoon. Välimuotona näiden kahden välillä on niin sanottu rajoitettu yhteishuolto eli se, että huoltajien tehtäviä voidaan jakaa vanhempien kesken.

Lapsen huollon tarkoituksena on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaisesti. Mikäli tämä tavoite ei toteudu huoltajien riitelyn vuoksi, eikä asiaan löydy ratkaisua neuvottelemalla, on syytä harkita yhteishuoltajuuden rajaamista.

Toinen huoltaja voi hakea käräjäoikeudelta määräystä siitä, että hänet oikeutetaan päättämään yksin lapsen terveydenhoitoa koskevista asioista. Tätä määräystä voi hakea myös kiireellisesti tulemaan voimaan jo oikeusprosessin ajaksi, kunnes huoltajuudesta on lopullisesti päätetty.

Tässä on yleensä hyvä käyttää laveaa muotoilua kattamaan kaikki lapsen tarvitsemat sote-palvelut, esimerkiksi: "Huoltaja X on oikeutettu päättämään yksin lapsen terveydenhuoltoa, sairaanhoitoa, (mahdollisia vammaispalveluita) ja sosiaalipalveluita koskevista asioista."

Toiselle huoltajalle jää tiedonsaantioikeus myös näistä asioista, mutta häntä ei tarvitse kuulla eikä hän saa edes osallistua päätöksentekoon lapsen sote-asioista.

Toisaalta jos lasta koskien on käynnissä vaikea ja laaja huoltoriita, voi suppeampi muotoilu olla tarkoituksenmukaisempi ja mennä riitaisassa tilanteessa helpommin läpi. Tehtävien jako väliaikaismääräyksellä voi koskea esimerkiksi vain tietyn nimetyn terapian aloitusta.

Väliaikaismääräyksen tehtävienjaosta saa käytännössä helposti ja tarvittaessa nopeastikin tilanteessa, jossa terveydenhuollon ammattihenkilöt ovat ottaneet kirjauksissaan tai lausunnoissaan kantaa hoidon tai terapian tarpeeseen, sen kiireellisyyteen ja siihen, että hoitoa ei ole päästy aloittamaan toisen huoltajan vastustuksen myötä.

Lääkärit eivät voi toimia tuomareina lapsen huoltoriidoissa eikä lääkärinlausuntoja voi pyytää tarkoitushakuisesti vanhemman omaksi eduksi huoltoriidassa. Kuitenkin, jos hoidon tai terapian aloitus on lääkärin ammatillisen arvion mukaan selvästi tarpeellista, on tärkeää, että lääkärit uskaltavat lausua asiasta, eivätkä varo sanojaan vaikean huoltoriidan, ja kenties hyvin ärhäkkäästi näkemyksiään tai vastustustaan ilmaisevien vanhempien vuoksi.

Yhteishuollon rajaaminen terveydenhuollon suhteen on perusteltua myös silloin, jos molemmat huoltajat ovat sinänsä samaa mieltä hoidon/ terapian tarpeesta, mutta hoitavasta tahosta on erimielisyyttä. Silloinkaan yhteishuoltajuus hoitopäätösten suhteen ei toimi lapsen edun mukaisesti ja toinen vanhempi voidaan oikeuttaa päättämään asiasta yksin.

Jos molemmat huoltajat estävät lapselle tarpeellisen terapian tai muun hoidon aloituksen, tulee terveydenhuollon ammattihenkilön tehdä asiasta lastensuojeluilmoitus. Viime kädessä lapsi voidaan huostaanottaa hoidon turvaamiseksi. Kiireellisissä, lapsen henkeä ja terveyttä vakavasti uhkaavissa tilanteissa ei lääkäri tarvitse toimenpiteille huoltajien suostumusta.

Oman kysymyksenä lapsipotilaan hoidon suhteen muodostaa lapsen oma tahto ja toiveet, joita ei tässä kirjoituksessa ole arvioitu.

Mikäli vanhempi on huolissaan lapsen terveyden ja hyvinvoinnin kannalta tarpeellisten toimien estymisestä huoltoriidan vuoksi, on tärkeää kääntyä asiassa nopeasti asiantuntevan avun kuten lapsiasioita hoitavan asianajajan puoleen. Lapsiasioiden hoidossa asianajaja pyrkii aina ensin neuvottelemaan sovinnollisesta ratkaisusta, ja joskus vaikeatkin erimielisyydet ratkeavat neuvotteluissa käräjäoikeuden ulkopuolella, tai niin sanotussa asiantuntija-avusteisessa tuomioistuinsovittelussa (Follo) käräjäoikeudessa. Kuitenkin mikäli lapsen etu vaatii, ja vaikuttaa siltä, että neuvottelemalla ei asia ratkea, on käräjäoikeudelta mahdollista hakea ja saada kiireellisestikin päätös asiaan.